We, We Don´t Have To Worry About Nothing

Mooi!

Eli postausta taas, pienen tauon jälkeen. nyt kun koulu alko, niin postailua on turha odottaa joka päivä, aika ei vaan riitä siihen enään. Mutta kirjottelen nyt niin usein kun aika riittää ja pystyn:)
Eli Elli tuli Turusta meille eilen. EIlen oltiin ratsastamassa, ja pienien vaikeuksien jälkeen Ellillä ja LaaLaalla alko hommat sujuun:)
Tänään ollaan kuvailtu ja tehty kaikenlaista kivaa. On ollu ihan hauskaa, kuten tavallisesti.
Koulussa alkaa nyt jo tässä vaiheessa tuntuun siltä et voisin jättää kasiluokan väliin ja siirtyä suoraan ysille. Hyvä kun oon jo tässä vaiheessa tippunu matikassa kärryiltä ihan totaalisesti. Mun matikkapää on aina ollu säälittävän huono, ja nyt se huononee entisestään.
Jotenkin kuus tuntia samoilla masentavilla käytävillä tuntuu ärsyttävän niin paljon ettei mitään rajaa. Maanantait varsinkin, ensin kemian kaksoistunti ja sitten liikunnan kaksoistunti. Kaks ainetta joista pidän kaikkein vähiten, ja niitä pitäis jaksa. Oon aina niin hirveen ylpee ittestäni kun oon kahlannu taas yhden hirveen maanantain läpi.
Jotenkin alkaa tuntuun siltä et ihmiset pikkuhiljaa unohtaa mut ja löytää uusia kiinnostuksen kohteita. Tällä blogilla on yhä vähemmän katselukertoja, profiilikuvien tykkäykset laskee, eikä niin monet enään puhu mulle. Oon varmaankin palaamassa takas siks Emmiks joka olin kutosella, jota kukaan ei tuntenu tai muistanu. Ei sillä että se haittais.
Pikkuhiljaa ihmisten kiinnostuksen kohteet vaihtuu. Niin siinä aina käy, se on ihan ymmärrettävää. Mutta mä en lopeta blogin kirjottamista, enkä kuvien lisäilyä, enkä ihmisille puhumista. Sillä ei mun maailmassa ole merkitystä ketä kiinnostaa ja ketä ei. Pidän kiinni niistä jotka välittää.
Pari asiaa mitä en ikinä tee, on se että kirjotan kuvani kuvatekstiks: "Älä tykkää koska oon ruma" tai "Ihan huono kuva mut...". Rakas lapsi, älä lisää huonoo kuvaa jos se niin paljon ärsyttää. Ja älkää kerjätkö huomioo sanomalla että ootte ruma.
Jos joku jätkä sanoo mua kauniiks, ni en mä ainakaa rupee valittaan kovaan ääneen et "En todellakaan oo, oon ihan hirvee!". Eikö siinä tilanteessa vois vaan kiittää kauniisti?
Eihän kukaan tee niin, sitten on muka niin itserakas.Kehut pitää ottaa hyvällä. Eikä sekään oo kovin vaikuttavaa että joku kaveri tulee höpiseen "Se ja se sano mua kauniiks, oon sen mielest upee, mutten oo oikeesti yhtää". Koska se ärsyttää. Oikeesti.
♥Emmi