perjantai 30. toukokuuta 2014

I love myself now, and somedays I dont, but I try, and as long as I try, thats what most important

And as long as you are living, you have a possibility to be happy. You are maybe giving up, sometimes quickly, sometimes slowly, but everytime there is a little hope for you. And if you take that hope and do your everything to be happy, you will be. Just run and be wild, you are the most beautiful thing in the world.
Because you are you.
-
Mä oon nähnyt ihmisiä pahassa jamassa. Huutamassa, ranteet viillettyinä ja itkemässä mun käsivarsilla. Nuoria ihmisiä joilla on koko elämä edessä tuhoomassa sitä kaikkee kaunista mikä vois tehdä onnelliseks.
Syyttämässä itteensä toisten ongelmista, syyttämässä muita ittensä ongelmista. Aterioiden skippaamista ja valvottuja öitä.
Mä oon nähnyt pahoja ihmisiä jotka tekee kaikkensa tehdäkseen toisten olon pahaks. Niitä ihmisiä joilla on tehkä iso kaveriporukka ja suuret puheet, mutta elämä tosiasiassa hajalla käsissä. Ja sit se puretaan muihin.
Mä oon nähnyt kauniin tytön jaloissa viiltojälkiä ja silmissä epätoivoo, koska tytön itsetunto on täysin palasina. Ne silmät joiden piti loistaa elämäniloo kiiltää joka päivä kyynelistä. Ne viestiketjut joiden pitäis olla kahden ystävän välistä rupattelua, täyttyy jatkuvasta riitelystä ja epätoivosesta luovuttamisen tunteesta. Se kroppa joka on kaunein maailmassa, just niinkun tehty tytölle, täyttyy arvista ja romahtaa laihdutusyrityksistä.
Mä oon nähnyt nuoren, hyväsydämisen pojan ranteet auki viillettyinä
-
Ilmassa leijuu nykyään monilla suunnilla raskas ajatus siitä, että ei oikeesti enää vaan jaksa. Niin monet haluaa vaan kuolla koska ei kestä masentuneisuutta, yksinäisyyttä tai henkistä kipua. Oletetaan että ei kelpaa ihastukselleen koska on niin ujo ja alakulonen ettei uskalla lähestyä sitä. Ja kaikkein rankinta on katsookun maailman herkin ja kaunein, pieni seiskaluokkalainen tyttö masentuu ja on surullinen ja itestä ei oo enää auttaan sitä. Miks enkeleiltä aina revitään siivet irti?
-
Minkä takia ihmisillä on nykyään niin vahva usko siihen, että elämä ei voi jatkua, masennuksesta ei pääse eroon ja kaikki elämässä on vaan pakkotoistoo?
Ja minkä takia herkimmät ajetaan nurkkaan jo pieninä ja haukutaan ja laitetaan uskoon itestään kaikkee paskaa?
Mikä ylipäänsä laittaa ihmisen masentuun?
-
Jokasella on joskus paha olo. Joillain se jatkuu vaan hetken, joillain viikkoja, joillain kuukausia. Ja harmittavan monet nuoret ei hae apua ongelmiinsa vaan purkaa ne kavereihinsa rankalla otteella ja on lopulta entistä yksinäisempiä.
Sanotaan että omaa luonnetta ja asennetta ei voi muuttaa, mutta kyllä sitä voi. Ihan todella voi.
-
Mä oon nykyään spontaani ja puhelias ihminen, täynnä elämäniloo ja onnea. Mutta mäkin oon ollut joskus ujo, ja se tyttö jota ykskään poika ei halunnut. Koska olin ruma. Olin outo ja olin hiljanen. Kuulin joka päivä jotain uutta kommenttia. Vitosluokan lopussa olin jo varma ettei kukaan koskaan huoli mua ja että mulla ei oo mahdollisuutta.
Mutta sitten muutin asennetta, pitkän taistelun kautta. Pidin pääni pystyssä enkä ottanut enää itteeni. Nykyään ihmisten pahat sanat ei oikeestaan mee edes tunteisiin, ainakaan jos niissä haukutaan vaan mua eikä ketään mun läheistä.
-
Tokihan syömishäiriön jälkeen monilla on itsetunto täysin paskana, mutta mä opin repiin siitä kivusta kaiken hyödyn irti. Toinen ihminen ei voi enää oikeestaan murtaa mua, koska mulla on pohja johon putoon, en ikinä tipu loputtomiin.
-
Ajattelin usein turhamaisena että ihastuminen/rakastuminen tois mulle onnen kultasella tarjottimella käteen ja kaikki se kipu olis heti poissa. Tällä hetkellä oon parisuhteessa, ja elän mun menneisyyden kanssa edelleen. Mulla on mun viiltelyjäljet ranteissa ja jaloissa, en pysty syömään kunnolla ihmisten edessä ja pelkään aina näyttäväni toisten silmissä huonolta. En tietenkään väitä, etteikö Tenhosta olis apua. Se tekee mut ajoittain niin helvetin onnelliseks että voisin takertua sen jalkaan kiinni ja jäädä siihen roikkuun.
Mutta jos laitan ite itteni helvettiin, niin mun pitää pystyä ite ottaan itteni sieltä myös pois. Se ei oo mun kavereiden tehtävä, eikä vanhempien, eikä poikaystävän.
-
Oon helvetin ylpee siitä että sain itteni ylös siitä emotionaalisesta helvetistä ja opin oleen onnellinen. Ja sen oon sanonu myös monille muille, että kaikilla on mahdollisuus onnellisuuteen ja helpompaan elämään.
Vastaus on hyvin usein "No et sä voi tietää miltä tuntuu olla ujo tyttö joka on ihastunu" tai "Oot nii vahva ettet ymmärrä"
-
Vahvuus ja sosiaalisuus ei ollut syntymälahjoja, löysin ne ite. Jokasen vaikeuden myötä oon vahvempi ihminen.
-
Ja joka ikisellä ihmisellä on mahdollisuus olla onnellinen, vaikka tilanne olis kuinka paska.
-
You, girl or boy in pain, you dont need anyone to help you. Because only one that can really make you smile is yourself.

2 kommenttia: