Kiitos siitä että olet ystäväni, seisot sateessa rinnallani, kestät pahat päivät♥

"Jos sä voisit tulla vielä kerran takaisin,
 Niin mä lupaan että kaikki oisi paremmin
 Eikä sun tarvii olla peloissasi enää
 Koska ilman sua mulla ei oo syytä elää"

 Moi!

Eli tähän väliin päätin tehdä postauksen siitä, miten tärkeetä on että on ystäviä joille puhua. Ja paljonko se sattuu jos niitä menettää. Ja muistakaa, että vaikka olisin huonolla tuulella, vaikuttaisin siltä että inhoon sua, niin mä välitän susta. Just tollasena kun oot.

Sitä ei oikein koskaan osaa arvostaa että on niitä ystäviä jotka seisoo sun rinnallas. Sitten tulee huudettua ihan turhista asioista, ja tulee riitoja. Se on ihan okei joskus, kunhan ne muistaa selvittää. Ystävyys on parasta sosiaalista kanssakäymistä, siinä oppii riiteleen ja rakastaan oikein. Helposti luulee että ystävyys on itsestäänselvyys, asia joka sataa taivaalta tai tulee eteen joka päivä. Mutta kun on päivän riidoissa parhaiden kavereiden kans, niin huomaa että kaikki tässä elämässä ei ookkaan niin itsestäänselvää. Oikeestaan tarvittaessa kaikki voi mennä ihan päin persettä.

Ystävyys valmistaa meitä parisuhteisiin. Kun löytyy se oikee, se jolle me annetaan puoli maailmaa ja sydän, niin me osataan suuttua, osataan rakastaa, osataan pyytää anteeks. Koska ne meijän parhaat ystävät on opettanut meille sen, oikeenlaisen suhtautumisen toiseen ihmiseen. Se rakentaa meistä hyviä rakastajia ja mahtavia rakastajia, ymmärtäväisiä ja helliä. 

Kukaan ei pärjää yksin.
Mä oon monta kertaa luullu pystyväni siihen, seissyt yksin keskellä koulun pihaa ja ajatellut että ei tänne kukaan tuu. Mutta jo minuutin sisällä Veera tulee. Tai Ansku. Tai Elina. Tai Sanni, Katsi, Anna Maria ja muut. Ja Jenni. Joku tulee aina. Yksin ei tarvii olla koulussa, eikä missään muuallakaan. Aina pitää olla ystäviä ympärillä, ja jos sulla ei sellasta oo, niin täältä löytyy yks. Tuu puhuun vaan.

Mä tiedän että postasin just eilen. Mutta tänään oon ollu kerrassaan surullinen koko päivän mun hyvän ystävän takia. Pelkään aina pahinta, ja haluaisin tehdä jotain sen hyväks, mutta en tiedä mitä. En tiiä ollaanko me enää ystäviä, mutta oli totuus mikä tahansa, niin mä en koskaan tuu unohtaan kaikkee sitä hyvää mitä se mun eteen on tehny. Mä lupaan.

♥Kipua♥
Ja mun mieli on ollut ihan tyhjä koko päivän. Haluaisin itkee, toisaalta nauraa, toisaalta juosta, toisaalta istua vaan. Missään ei tunnu olevan mitään järkee, rakkaimmatkin asiat vaikuttaa merkityksettömiltä. Ja mä tiedän todella että se olin minä joka pilas kaiken. Mun täytyy myöntää se tässä, kaikkien teijän edessä, että tarvittaessa oon erittäin paska ystävä. Suutun, päden turhiin asioihin ja roikun mukana. Tai sitten en oo mukana ollenkaan. Ja mä oon oikeesti väsynyt. Eikä se oo vaan fyysistä väsymystä. Oon eksyksissä. Mutta toivon silti, että kaikki te, entiset ja uudet ystävät tiedätte, että mä rakastan teitä. Ja sitä tosiasiaa ei muuta mikään voima maan päällä, mitä ikinä sitten tapahtuukaan.

"Sä olit oikees,
Siit ettei suhde kanna,
Annan ittestäni kaiken,
Mut tää on niin vaikeet"

"Jos joku kertoisi mitä mä viel täällä teen
Ottais kädestä ja taluttais huomiseen
Sä siellä, mä poissa,
Onnellinen loppu vaan tarinoissa"

"Haluun enkelien lailla,
Vapaana taivaalla lentää"

"Mä en halua tuntea mitään,
Silti kuorma kasvaa taas lisää"