Miksi postauksia tähän tahtiin? Koska lähden perjantaina Turkuun, ja ei tietoo koska tuun sieltä. Sillon ei siis tuu postauksia, toisille se on helpotus, toisille se on varmaan harmin paikka. Toivottavasti jälkimmäisen ryhmän edustajia on enemmän!:)
You´re an asshole, but i love you... Moniko on kokenu tän saman tunteen? Moni. Tällä kertaa ei oo kyse vaan pojasta, vaan eräästä ystävästä, tai entisestä ystävästä, miten vaan.
Nyt, kun istun tässä tietokonetuolilla, liian myöhään illalla, hiukset takussa ja silmänaluset mustina, niin voitte olla varmoja, että en oo nukkunu. Sen kirotun päivän jälkeen. Yhtäkään. Yötä. Hyvin. Mikä mättää? No se, että joka päivä kun katon puhelintani ja näen päivämäärän, mulle tulee joku muisto mieleen. 11. päivä. Jos olis toukokuu, neljän päivän päästä menisin sen kaa ulos, mutta se antaiskin pakit viime hetkellä. Olisinpa tienny tän sillon. 16. päivä, me mentiin ulos+alettiin seurusteleen. 17.päivä pöllin sen capin. 25. päivä riideltiin ekan kerran.
Miks muistan kaiken? Enkö vois jo unohtaa?
En.
People change, memories don´t.
Sitten toiseen asiaan. Te kaksi ystävystä, teille on jäänyt paljon auki tästä kuviosta. Mitä jos selittäisin nyt ihan tällä tavalla avoimesti?
Ensinnäkin, se oli teijän molempien syy. En syytä vaan toista. Toiseks, en tehny teille mitään pahaa, ja silti teitte näin? Tosiystäviä. Kolmanneks: Ootte sanonu mua anorektikoks. Olkoon kuinka totta hyvänsä, ensinnäkin, mun syömiset ei kuulu teille. Ja toiseks, se on ihan yhtä paha, kun se, et sanoin toiselle teistä eräästä mielenterveysasiasta.
Ja sitten selitys teille, arvoisat lukijat: Kaksi anonyymiä, nimetöntä henkilöä, loivat facebookin nimeltämainitsemattoman henkilön, jolla he alkoivat puhua minulle. Toinen näistä "Tosiystävistä" ei tietenkään voinut tunnustaa tilannetta, vaikka meijän piti olla kavereita. Tähän soppaan liittyy sitten myös eräänlainen numerohässäkkä ja mielenterveyssotku.
Tämä on homman nimi. Pidetään nämä ihmiset anonyymeinä, niin ei tule kenellekkään sitä mielipahaa, se ei ole tarkoitus(:
Mutta nyt sitten teille muille ihmisille, kaikille ihanille lukijoille: Kiitos. Te tuette mua aina. Annatte positiivista palautetta. Rakastan teitä.
Enpä oo paljoo mitään tehny lähipäivinä. Ratsastanu, istunu koneella, juossu lenkillä. Se on mun elämänrytmi.
Kaikenlisäks mulle selvis taas et mun kaveri pettää sen poikaystävää aika julmalla tavalla. En tiiä kerronko tällä kertaa kyseiselle jätkälle asiasta. Ehkä.
Mitä positiivista, saattaa nyt joku miettiä. Meen Turkuun kummeille, pois tästä paskamyrskystä. Mun poni on hyvässä kunnossa. En oo mässäilly kuukauteen. Mun hiukset on hyvässä kunnossa, ja mulla on uutta hajuvettä. Mikäs sen mukavempaa? C:
Kiitos lukijoille, ja pienempi kiitos teille kahdelle! C:
♥Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti