Elämää suurempia kysymyksiä

I´m scared to get close, and I hate being alone

Musta tuntuu että mun sisällä on kokonaan uus maailma. Uudet näkökulmat, uus taivas, ja uus, entistä vahvempi helvetti.
Uudet syövyttävät kosketukset ja pahat ajatukset.
Joskus kun kävelen koulun käytävillä, niin mietin että oonko edes elossa. Näkeekö kukaan mua, oonko jo kuollut ajat sitten?
Synnyinkö edes?

Onko se mun syy jos ihmiset valuu pois mun elämästä, niinkun tiimalasin hiekka?
Onko se mun syy jos mun koko elämä valuu käsistä?
Mitä sitten, jos yhtenä aamuna hiekka valuukin loppuun?

Joskus näyttää siltä että kaikki muut juoksee lämmintä rantaa pitkin veden rajassa käsi kädessä rakkaidensa kanssa, ja mä juoksen tulisilla hiilillä joihin on piilotettu ruosteisia nauloja sinne tänne. Miksi siis juosta?

Miks aina tietyt sanat ja lauseet jää mieleen?

"Hyi vittu oot ruma"
Oonko? Onko sulla varaa sanoo, ootko sä täydellinen?

"Toi on se Emmi joka meikkaa liikaa"
Määrittele liikaa. Mikä ylipäänsä on liikaa?

"Sä et oo oma ittes. Et ikinä lauo tollasia juttuja!"
Enkö, vai etkö sä oo vaan kuullut? Synnyinkö mä oleen nöyrä kaikille muille ihmisille, synnyinkö mä miellyttään aina kaikkia?

"Sä ahdistelet mua koko ajan"
Ahdistelenko? Määrittele ahdistelu. Määrittele rakkauden ja pakkomielteen ero. Määrittele ikävän ja ahdistelun ero. Määrittele ystävyys, määrittele kipu.

"Puhut ihan koko ajan"
Eikö ookkin hauskaa, että sillon kun puhut paljon, ihmiset käskee sun olla hiljaa ja sillon kun oot hiljaa ne kysyy mikä sua vaivaa?

"Puhu hiljempaa"
Puhun. Tai sitten vaan huudan kovempaa. Kerro mulle mitä sä kuvittelet saavuttavas tolla? Satuttaako se sua jos puhun kovaa? Voiko kovaäänisyys porata suhun reikiä?

"Muistatko sen kun sillon joskus monta vuotta sitten teit sen ihan vitun nolon asian?"
Kyllä. Enkä mä missään vaiheessa väittänyt että olis sun tehtävä muistuttaa niistä asioista.

Sun etuhiukset on oudosti, miks soittelet koko ajan, miks et voi jättää mua rauhaan, miksei me vaan voida olla kavereita?

Miks ihmisillä on aina jotain pahaa sanottavaa?

Mikset SÄ vois vaan joskus olla hiljaa?

Kun oon hiljaa, sä kysyt mikä mua vaivaa. Muistele. Muistele montako kertaa oot käskeny mun olla hiljaa, painua helvettiin ja haistaa pitkä paska.
Montako salaisuutta kerroit eteenpäin?
Montako pahaa sanaa oot sanonut, montako sellasta sanaa joista en edes tiedä?
Montako kertaa oot saanu mut tunteen itteni järjettömän pieneks?
Montako kertaa oot jättäny mut ulos?
Montako kertaa oot muistuttanu mua mun virheistä, vittuillu päin naamaa ja tehnyt selväks että mä oon itsekäs paska josta ei oo mihinkään.
Montako kerta teet sen vielä?
Montako kertaa oon antanut anteeks sulle?
Montako kertaa oot antanut anteeks mulle?
Onko sillä edes mitään väliä?

Onko millään mitään väliä?

Mitä jos vaan nukkuisin kaikki päivät, jäisin pois koulusta enkä tekis mitään? Kuinka moni huomais?

Kuinka moni on huomannut rakkaansa auki viilletyt ranteet ja kuitannut ne vaan olankohautuksella?

"Ei se mitään", sä sanot.

Nyt te tuutte kysyyn multa mikä mua vaivaa, miks oon niin rikki. Te odotatte vastausta, ja saatatte saada sen joskus. Ja ei väliä mitä sanotte, tiedätte vastauksen.

"Ei se mitään", mä sanon.