I´m A Ghost Of A Girl That I Want To Be Most

 Mooi!

Palauduin nyt pieneltä tauolta, koska sitä niin paljon pyydeltiin ja tulihan sitä jo taukoiltua ihan tarpeeks. Nyt pyrin taas postaileen mahdollisimman usein.

Eli tosiaan, mitä mä tässä välissä tein? Mietin paljon kaikenlaisia asioita, ja välillä tuli sellanen tunne että vois kirjottaa blogiin, mutta enpäs kirjottanut. Lopputuloksessa ei olis kuitenkaan ollut mitään järkee, joten se olis ollu ihan turhaa.

Kerron siis nyt siis mitä kuuluu "pitkästä aikaa".

Mulla alkoi 11 päivää sitten rautakuuri, ja oon sen takia ollut enemmän ja vähemmän kipee. En olis ikinä uskonut että yks sellanen tabletti voi tedä mahan niin kipeeks. Raudanpuutos tuli virallisesti esille siinä kohtaa kun kävin verikokeissa ja sain koululääkäriltä tulokset. Nyt saan sitten syödä niitä tabletteja ja voida huonosti koulussa. No, eipä voi mitään.
Mun selkä on kans ihan järkyttävän kipee, eikä syytä oo löytyny vieläkään. En pääse kuviin ainakaan vielä rontgensäteilyn takia, eli joudun fysioterapiaan. Tai pääsen, miten sen nyt ottaa.
Oon sen lisäks ollu ihan mielettömän väsyny, aamusin herääminen tuntuu melkein mahdottomalta haasteelta ja kotonakaan ei jaksa puhua vanhemmille yhtään mitään kun yksinkertasesti väsyttää niin paljon että ei huvita. Numeroiden hyvänää pitäminen tuntuu jo melkein mahdottomalta; yleensä nukahdan kesken kokeisiin lukemisen.
Oon yrittäny viime viikkoina syödä paremmin ja enemmän. Uskomatonta mutta kyllä, kaks viikkoo meni yllättävän helposti, aika vaan meni ja uudet päivät tuli, söin aamupalan, päivällisen välipalan, ja söin suklaatakin jonkun verran. Mutta joku tässä tuntuu väärältä, mahdoton sanoo mikä. Sitä mukaan mitä mun paino nousee, mieliala laskee. Ei vaan jaksa.

Näinä päivinä on todella ollut aikaa miettiä sitä, ketkä on niitä ihmisiä joiden kuuluu olla mun elämässä ja ketkä niitä kenen ei. Toi kuvan teksti on osottautunut hyvinkin paikkansapitäväks, ainakin mun kohdalla. Miks luopua tärkeistä ihmisistä, jos ne ei oo edes tehny sulle mitään suunnattoman kamalaa? Miks rääkätä itteensä sillä tavalla? On olemassa niitä oikeita ystäviä, jotka seisoo sun rinnalla koulun pihassa, kylällä, sateessa ja paisteessa, kylmässä ja kuumassa, kuuntelee ja lohduttaa sua, pitää sun puolta, ei puhu susta pahaa ja kehuu sua, saa sut tunteen itts elävämmäks ja tekee sut paremmalle tuulelle. Sitten on niitä ystäviä, jotka vaan on. Joille ei uskalla kertoo salaisuuksia, jotka ei seiso sun kans sateessa, vaan hakeutuu sun kanssas vaan lämpimään, ei saata sua sun päämäärään, ei lohduta sua vaan puhuu ittestään, ei soita ja kysy mitä kuuluu, ei käytä hymiöitä ja menee anonyyminä sun askiis ja haukkuu sun maan tasalle, ja sitten ihmettelee koulussa isoon ääneen että kuka kehtaa tehdä niin. Kannattaa oikeesti miettiä ketkä on niitä ihmisiä jotka tekee susta onnellisemman ja vahvemman, ja ketkä niitä jotka saa sut pahalle mielelle ja jotka kritisoi sun pienimpiäkin virheitäs. Mulla on mielettömän hyviä ystäviä jotka puhuu mulle ja on kiinnostuneita munkin mielipiteistä, ja löytyy myös niitä joiden päähän ei saa millään mahtuun että joillain muillakin voi olla murheita.
En voi tietenkään väittää olevani aina paras mahdollinen ystävä. En mä aina jaksa, etkä jaksa säkään, kukaan meistä ei oo ylisuorittaja eikä täydellinen. Mutta oikee ystävä ymmärtää sen jos toinen ei aina jaksa kuunnella, nukahtaa kesken puhelun tai ei vastaa viestiin. Oikee ystävä ymmärtää jos oot hiljanen ja puhut vähän, mutta oikee ystävä myös puuttuu siihen jos se jatkuu pitkään.
Ite mä yritän kuunnella ja olla tukena, ja teen sen mielelläni. Jos mä kysyn sulta mitä kuuluu, en kysy sitä muodon vuoks, vaan kysyn koska mua oikeesti kiinnostaa kuulla muutakin kun "ihan ok". Autan jos vaan osaan, ja kuuntelen aina mielelläni.
Jos sulla on jotain, tuu puhuun vaan. En oo ihmissyöjä enkä sekopää vaikka siltä näytänkin.:)

Olin eilen "käymässä" Maata näkyvissä-festivaaleilla, tarkotuksena oli olla siellä kaverin kans koko viikonloppu ja kerätä nimiä rippikoulua varten. No, lopputulos oli se, että isä haki meijät illalla Turusta, koska me ei vaan yksinkertasesti kestetty olla siellä. Tai en mä ainakaan.
Se oli liian uskovainen tapahtuma mulle. Arvostan todella niitä ihmisiä jotka näyttää uskonsa ja jotka järjestää tälläsiä tapahtumia, mutta bussissa rukoilu ja kristillisen musiikin kuunteleminen liian isossa erässä ei vaan yksinkertasesti onnistu. En vaan kestäny sitä, ja tiedän että en mee sinne koskaan uudestaan. En silti voi sanoo että paska paikka, jos tykkään uskonnollisista tapahtumista sun muusta, niin suosittelen kyllä ihan tosissani.
Mä en oo mikään ateisti. Uskon Jumalaan, uskon siihen että Jeesus eli ja kuoli ja uskon siihen että kun me kuollaan me ei vaan lakata olemasta. Mä en kuitenkaan rukoile tai laula virsiä enkä käy kirkossa muuta kun silloin kun on pakko. Mulle riittää se että tiiän että joku on koko ajanmukana mun elämässä, läsnä. Jos raamatun puheet pitää paikkansa, kyl se Herra tietää mitä mä ajattelen ilman rukouksia ja uskonnollisuuttakin. Usko kulkee sydämessä, ei sen tarvii näkyä.
Haluun painottaa, että antakaa kaikkien uskoo mihin haluaa. Myönnän että eilen tuijotin suu auki niitä ihmisiä jotka kulki risti kaulassa ja lauleli virsiä siellä festareilla, ja päässä alko kiehuun kun katoin ohjelmalistaa ja sieltä löyty joku rukoustuokio. Mutta jokanen tehköön omat valintansa, jos joku uskoo Jumalaan se on okei. Jos joku ei usko se on okei. Ehkä loppujen lopuks kaikkein tärkeintä on vaan uskoo itteensä.
Ja nyt lähetän kaikille teille lukijoille, liityyneille ja anonyymeille, karhunhalaukset ja rasiallisen onnea: Ootte mahtavia. Rakastan teitä, kun tuutte kehuun tätä blogia, näitä postauksia ja mua facessa ja koulussa, ja täällä. Mikään ei piristä enempää kun positiivinen kommentti, missä ikinä se tuleekaan.
Laitan loppuun vielä biisin katkelmia ja tekstejä jotka kuvaa mun mielialaa tällä hetkellä, niillä on helpompi kuvailla näitä tunteita.
♥Emmi

"The silent sound of loneliness,
Wants to follow me into bed"

"Ive been used by guys,
Ive been hurt by girls,
Ive been hit by the love
And cursed by world"

"So I keep losing weight,
Just trying to be perfect,
Im waiting for somebody,
To tell me that im worth it"

"I told another lie today,
And I got throught this day,
No one saw throught my games"

"Mä tarviin tahtoa vaikeisiin hetkiin,
Mun täytyy lääkettä näihin paineisiin etsii"

"Am I that unimportant?
Am I so insignificant?
Isnt something missing?
Isnt someone missing me?"