Hey sister, do You still believe in love, I wonder

 Mooi!
Postausta tulee, nyt ei vaan voi sanoo että taas:) Mutta ei mun oo tarkotuskaan kirjotella joka päivä, joten näitä muutamien päivien taukoja voi tulla.
Mietin ihan tosiaan että miks kirjotan vaikkei mulla oo mitään kirjotettavaa. Onhan tässä kaikenlaista tapahtunut, mutta en olis ollenkaan varma osaanko pukee sanoiks kaikkia niitä ajatuksia ja tapahtumia mitä tässä on ollut vähän ajan sisällä. Mutta päädyin siihen, että kirjottelen kumminkin, niinkään välittämättä siitä mikä tulee lopulliseks aiheeks ja miltä lopputulos näyttää.

Tää rippikouluaika on lähteny nyt käyntiin ihan virallisesti. Nimiä täytyy hakee nyt, kun niitä helpolla saa kaikenlaisista laulajaista sun muista. Eilen olin nuokkarilla, ens viikolla meen auttaan lapsia jouluaskarteluissa. Jotenkin koko rippikoulu tuntuu edelleen kaukaiselta ajatukselta, vaikka tälläkin hetkellä se on meneillään. Mut mä oonkin ihan ulapalla tapani mukaan.
Tänäänkin oli joku konsertti/tapahtuma tai joku sellanen, mutta en mennyt sinne. Yksinkertasesti ajatuskin siitä että menisin viikonloppuna viettään iltaa vilä yhteenkin kristilliseen konserttiin, aiheuttaa mulle pahoinvointia. Eikä muutenkaan oo oikein fiilistä mennä sinne, on aika paljon muitakin asioita mielessä. Ja huomenna aamulla meen yhdeksältä kirkkoon.

Jos joku ei oo vielä huomannut, oon ollu pidempään sellanen ihminen joka suuttuu erittäin helposti. Oon nyt jo pidempään yrittänyt ryhdistäytyä ja yksinkertasesti keskittyä hengittämiseen sillon kun vituttaa, ja oon jopa onnistunu siinä. Eihän kukaan sitä jaksa jos joku suuttuu koko ajan, eihän?
On se muutenkin ärsyttävää jos on kaveri joka suuttuu hirveen helposti ja ja puhuu paskaa minkä ehtii. Joskus on vaan parempi käyttää hetki siihen, että miettii oliko tällä kertaa aihetta suuttua vai oliko aihe ihan tuulesta temmattu. Nykyään mua on jopa vaikeeta saada suuttuun mun parhaille kavereille, enkä enään suutu mistään ikävistä huomautuksistakaan.
Surullista on se, että oon nähny ihmisten oikeesti menettävän ystäviä sen takia että ne puhuu paskaa muista ihmisistä. Mikä idea on siinä, että haukkuu parasta kaveriansa? Voin rehellisesti sanoo, että en pystyis siihen.
Parin viime viikon aikana oon menettanyt kaks ystävää, jotka oli mulle ennen hyvinkin tärkeitä. Mut joskus on tosiaan hyvä miettiä, että ketkä on niitä oikeita ystäviä. Nää kaks ei ilmeisesti sitten ollut.
Joskus on vaan oikee aika kattoo peiliin ja miettiä että onko ollut sellanen ystävä kun ystävän kuuluis olla. Todennäkösesti jokanen huomaa joskus, että hups, en vastaakkaan sitä mitä ystäviltä odotetaan. Toisten syyttely ei aina auta.

Joulukin on tulossa sellasta vauhtia, että sitä on vaikee käsittää. Just oli lämmin toukokuu, jonka ajalta sain ehkä parhaat muistot ikinä. Vastahan oli se kesäkuu kun särjin sydämeni, ja sit tuli se heinäkuu kun haavat meni umpeen. Sen jälkeen tuli elokuu, joka todella pisti kaiken palasiks, syyskuu joka kiisi ohi kivun keskellä, ja vihdoin lokakuu joka alko ompeleen haavoja kiinni. Ja marraskuu, joka sekotti pakan täysin. Ja huomenna alkaa joulukuu. Jokohan se tois mukanaan jotain hyvää? Se, mitä marraskuu on ollut, vois jäädä pois kalenterista. Ja toisaalta nimenomaan se sais jäädä.
Kokeita, rippitapaamisia, hevosia, pianotunteja, mielettömän sekopäisiä leffailtoja, selkäkipua, vatsalihaksia, iltalenkkejä, rikkinäisiä suhteita, uusia parhaita ystäviä, lunta, räntää, vettä, kylmä.

-Routa raiskaa tämän maan-
Unelmia, pelkoa, rakkautta, toivoa, haavoja, väsymystä, rautatabletteja, prinsessaelokuvia, uusia vaatteita, levinneitä meikkejä, otsahiuksia, mustia koskettimia.

- I love you for a thousand years-
Onnenkyyneleitä, juoksemista ympäri leffateatteria, aukinaisia ranteita, unettomia öitä, ryhmäpuheluja, musiikkia, kauhuleffoja, punasia poskia, kateutta, vihaa, valkosia sukkia, villasukkia, kokovartalopeilejä, eristäytymistä, lämmin huone, pelkoa.

- You can talk to God, go banging on His door -
- What if i´m far from home, oh brother I will hear you call -
Millanen oli sun marraskuus?

♥Emmi