People Help The People (Sananen kiusaamisesta)

Terve ja heipä hei.
Oon miettiny oikeestaan tän blogin perustamisesta asti että koska nostan pintaan tän aiheen josta suurinpiirtein jokainen bloggaaja/vloggaaja tekee postauksen. Ja nyt mä nostan sen pinnalle. Ja yritän kirjottaa vähän vähemmän massamaisesti.
Erilaisuus on lahja. Se, että mä käytän irtoripsiä ja en näytä satuprinsessalta, on lahja. Oon myös vahva ihminen, oon kestäny kaikenlaista, eikä mikään pieni naljailu enää satu.
Mutta toisia se sattuu.
Esikoulusta neloseen asti mua nälvittiin mun vaatteista/keksittiin kaikkia juttuja joitten todenmukaisuudesta en olis niinkään varma. Mutta kun tietyt kultatytöt&pojat levitti niitä niin kaikki usko.
Ja sitten vaihdoin Illon koulusta Tyrväänkylään, ja ajattelin että jeees, vihdoin tilaisuus vaan olla oma ittensä, ei mitään nälvimistä. Tosiasiassa se oli kaikkee muuta.
Aloin tykkään yhdestä nimeltämainitsemattomasta pojasta. Tää poika alko kiusaan mua, ja sitä jatku n. vuoden. Muutkin meijän luokalta puhu musta paskaa minkä kerkis, kuulin sitä millon mistäkin. Mulla on siitä edelleen arvet  jäljellä, ja tietyt ihmiset ei oo vieläkään saanu anteeks vaikka niitten kans olisinkin, eikä ne saakkaan koskaan.
Vitosella tulin yks päivä kipeeks, niinkun varmasti kaikki joskus. Kun palasin kouluun parin päivän päästä ja astuin luokkaan, kaikki hiljeni. Yks meijän entisen luokan tyttö piilotti jonkun lapun, mut ehdin näkeen sen. Ne ei antanu sitä mulle. Mutta tiesin tarkalleen jo etukäteen.
No, opettaja käveli luokkaan ja sano että sillä on mulle asiaa. Siinä kohtaa kuulin että tää poika josta tykkäsin ja yks toinen jätkä oli rustannu lapun jossa luki "Onko Emmi mielestäsi ärsyttävä?" tai muuta sen suuntasta. Näin sen lapun myöhemmin.
Sen oli allekirjottanut melkein yksitellen kaikki mun luokan tytöt ja pojat. Kutosluokan tytöt ja pojat. Siinä oli mun entisten kavereiden nimiä. Ja parhaiden kavereiden nimet kauniilla käsialalla kirjotettuna. En koskaan unohda niitä nimiä.
Myöhemmin asia selvitettiin, ja sain muutaman anteekspyynnön. Toinen tän lapuntekijöistä pyysi anteeks, ja se saikin. Mutta se toinen ei.
Monet ei koskaan pyytäny anteeks. Niitä ihmisiä löytyy tän blogin lukijoistakin, niitä ihmisiä jotka nyt kehuu mua ja puhuu pelkkää hyvää, niitä ihmisiä jotka tukee mua, ne on niitä samoja ihmisiä jotka sai mut itkeen kotona tuntikausia.
En koulussa valittanut siitä. Uskottelin itellenikin et se ei haittaa. Mut sitten vitosen lopussa menin sanoon opettajalle miltä musta tuntuu. Muistan kuinka se katto mua silmalasiensa takaa ja sano:
Kyl SÄ jotain niille oot tehny kun ne sua kiusaa
Enkä puhunu enää aikuisille.
Toinen oli kutosella. En muista edes missä olin ollu tunnin, mut ennenkun palasin luokkaan, kuulin sieltä jotain ääniä. Jäin oven taakse kuunteleen. Mitä kuulinkaan?
"Emmi on ihan hirvee lehmä" "Tulee pyytään anteeks vaikkei voi koskaan saada..." "Kuolis pois oikeesti..."
Jäin oven taakse moneks minuutiks ennen kun kävelin sisään. Ja kaikki, joka ikinen hiljeni. Ihanniinkun olisin kävellyt hautausmaalle.
Ja kukaan ei pyytänyt anteeks.
Nykyään en juurikaan välitä paskanpuhujista. Puhukoon paskaa jos en miellytä, se on ihan okei. Mut tulis edes päin naamaa sanoon. Vaikka ei sekään hyvä oo.
Hyvä jos joku tunsi tän tekstin aikana edes pienen syyllisyyden piston.
Se saatat olla sinä, joka sai mut itkeen. Kiltti tyttö, kiltti poika, joka teki toisen elämästä vaikeeta. Et ehkä koskaan ajatellut olevas kiusaaja, mutta se sä olit.
Lopetetaan yhdessä kiusaaminen! Mitä jos kehuisit sen sijaan että haukut? Tuskin sä siitä mitään mielihyvää saat jos toinen itkee tai masentuu. Se on sun valinta.
Kiusaajat on kusipäitä. haluatko olla kusipää?
♥Emmi