Sananen syömishäiriöistä

Mooi!:)
Oon käsitelly postauksissani monenlaisia aiheita, menny vähän ääripäästä toiseen, mutta nyt, kun oon huomannu et ihmiset lukee näitä juttuja ja tykkää niistä, uskaltauduin vihdoin kertoon teille pienen jutun syömishäiriöstä ja ym. siihen liittyvää:)
Olipa kerran tyttö, joka painoi 45kg. Koko elämänsä tyttö oli ollut hieman alipainoinen, eikä ollut missään välissä niinkään välittänyt syömisistään. Kyseessä on ihan tavallinen tyttö, joka ihastui poikaan. Poika kuitenkin rakastui toiseen, ja tyttö murtui. Jossain vaiheessa talvea 2013 tyttö ei enää syönytkään suklaata. Ei syönyt makkaraa, eikä muutakaan erityisen lihaisaa. Hän alkoi käymään lenkillä joka ilta, juoksi kunnes ei enää jaksanut, ja söi iltapalaksi salaattia. Oli helmikuun 12. päivä.
Tyttö jatkoi elämäänsä tähän malliin. Maaliskuun lopussa ystävät alkoivat ihmetellä hänen elämäntapaansa suuresti. Mutta tyttö ei kuunnellut, kiisti vain kaiken ja jatkoi elämäänsä.
Huhtikuun tultua, tyttö uskaltautui vihdoinkin vaa´alle. Paino oli 39kg. Kuusi kiloa kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ruoka ei maistunut, ja paha olo kiersi kehää tytön sisällä. Tyttö ei ajatellut koskaan olevansa erityisen lihava, hän vain ajatteli olevansa epäsopiva.
Sitten tyttö rakastui uudelleen. Pikkuhiljaa ruoka alkoi maistumaan, ja mielialakin parani. Kesäkuu tuli, ja tyttö painoi 44kg. Hän oli onnellinen ja hyväkuntoinen. Kunnes jotain tapahtui. Hän ja hänen poikaystävänsä erosivat.
Tästä tapahtumasta on nyt kuukausi ja yksi viikko. Tyttö painaa 42kg. Hänen elämänsä on edelleenkin taistelua syömisen ja liikkumisen välillä.
Tytön nimi oli Emmi Ojansivu.
Syömishäiriöt on vakavia. Ne pistää pään sekasin ja vääristää kaiken sen, mitä sä oikeesti oot. Mun tarina on vaan yks miljoonista tarinoista. Toisille kävi huonommin.
Mikä on se voima joka pistää itsetunnon niin alas ettei pysty enää syömään? Joka kerta, kun syö palasen suklaata, tuntuu että on pakko päästä lenkille.
Muistakaa: Jos sanotte yhdenkin kerran toista läskiks, sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset.
Muutama kymmenen vuotta sitten, kaikki mallit oli kurvikkaita. Kenelläkään ei ollu anoreksiaa tai muitakaan syömsihäiriöitä. Maailmankuva on vääristynyt. Nykyään mallit on rinnattomia luurankoja. Ne ei tuo suunnittelijan vaatetta esille, koska vaate roikkuu niitten päällä. Mitä ideaa siinä on? Ei mitään. Se ei oo enää kauneutta.
Sillä ei oo väliä, painatko sä 40, 50, 60 vai 70kg, jos oot tyytyväinen ittees. Mut sitä ennen sun pitää oppia oleen tyytyväinen.
Tästä asiasta ei oo helppo kirjottaa. Koko ajan tekee mieli pyyhiä koko teksti pois ja tehdä postaus jonka nimi on Sananen Nalle Puhista. Mut se ei toimi niin.
En oo koskaan puhunu tästä kenellekkään. Nyt oli vihdoinkin aika.
Kauneus EI oo pelkästään katsojan silmissä. Sillä ei oo väliä mitä muut sanoo, pääasia et kun katot ittees peiliin, oot tyytyväinen.
Pysykää vahvoina!
♥Emmi