Mooi!(:
Oon saanu koottua ajatukseni takasin kasaan. Mahtavaa!
Tänään meille tuli kaks uutta ponia. Tädin pollet muutti meille, koska niille ei ollu oikein muutakaan paikkaa. Suomenhevonen ja shetlanninponi. Nyt tällä tontilla temmeltää siis neljä hevoseläintä, jee!
Armas sekkuni tuli tänään samalla käymään, hanhän tuon shetlanninponin omistaakin. Serkkuni on myös ainoa lapsi, niinkuin minäkin. Serkkukulta totesi sitten tyytyväisenä että "Ollaan mekin aika lellikkejä kun molemmilla on kaksi hevosta".
Niimpä. Tuttu lausahdus. Mulla ei oo sisaruksia, ei oonko mä sitten automaattisesti lellikki? Haluan nyt valaista teitä mun elämästä, niin ehkä te sitten käsitätte et ainoot lapset ei vältämättä oo yhtään sen lellikimpiä kun muutkaan lapset.:)
Eli siis pienestä asti mulle on tehty selväks tälläset asiat: Eläimistä huolehditaan ja töitä pitää tehdä. Mun tavallinen arkipäivä ei suinkaan koostu siitä että istun koneella ja rapsutan ponia. Ei, ei todellakaan. Asun maatilalla, ja tääällä pitää tehdä töitä.
Ja toinen asia: Kun meen kauppaan äitin kans, se ei osta mulle joka kerta karkkia. Eikä maksa mun vaatteita. Eikä välttämättä joka kerta osta mulle mitään.
Ja mulla on hieno ja arvokas kisaponi. Miksi? Ei siksi, että olisin "Isin lellikki". Vaan siks, että äiti ja isä haluaa, että oon mahdollisimman paljon ulkona. Hevospiireissä oon kuullu sellasiakin juttuja että "Toi on se Emmi Ojansivu, ja toi sen kilpaponi on ihan sikahieno. Se on kuulemma ainoo lapsi, ei sillä muuten tollasta ponia oliskaan!" Olispas. Oon varma siitä.
Ja joo, mulla on oma kone. Eiks vähän kaikilla oo? Ja mä sain kinuta tätä vuoden, että ei ollu todellakaan mikään helppo hankinta.
Onhan se totta, että kun ei oo sisaruksia, saa enemmän huomioo. Mutta sekään ei aina oo positiivista. Oon ollu 20 minuuttia koneella ni iskä tulee rageen et "Pois siitä, oot ollu tänää jo tarpeeks veispuukisa, saat pahoja vaikutteita. Mee ulos!"
Sitä se on kun on lellitty. Mä en koe et mulla olis mitään erityisiä etuja sen takia että oon ainoo lapsi. Tai no, eihän mun tarvi tietenkään jakaa mitään kenenkään kans. Vaikka eipä mulla paljoo jaettavaa oliskaan, kaks ponia joita en jakais vaikka saisin miljoona euroo C:
Jos nyt saisin päättää, ottaisinko ittelleni siskon tai veljen, en ottaisi. Tässä elämässä on hyvät ja huonot puolensa, mutta en vaihtais tätä toisenlaiseen. Mä rakastan lapsia, varsinkin pieniä, eikä mulla oo mitään niitä vastaan. Mutta en enään tässä vaiheessa pystyis kuvitteleen pikkusta kopioo ittestäni konttaan pitkin taloo. Se ei vaan kuulu mun maailmaan.
Toivottavasti ihmisille nyt vähän valkeni se, että kaikki ainoat lapset eivät ole lellikkejä. Mekin ollaan ihmisiä, vaikka musta sitä ei aina uskoiskaan ;)
♥Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti