2013

 Rakkaat lukijat,

Taas on yks vuosi mennyt ohi sellasta vauhtia ettei meinaa ite pysyä edes perässä. Tää vuosi on sisältänyt kaikenlaisia kommelluksia ja harmittavan surullisiakin tapahtumia, joita nyt tässä vähän muistelen.
Enjoy:)

Tammikuu, helmikuu? Koskakohan tääkin kuva on otettu? Me kaikki varmasti muistamme Kujan liehuvan letin. Mutta en haluais nyt sitä tässä muistella, toivottavasti kukaan ei pahastu:) Tammikuu oli kaikenkaikkiaan tosi hyvä kuukausi, koulu meni hyvin, mitä nyt olin vähän tokkurainen loman jälkeen, ja kärsin ihan helvetisti kylmästä. Olin sillon täysin retardin näkönen, joten en itestäni tähän sitten kuvaa tietenkään laittanut. Kyseiseltä ihmiseltä on lupa kuvan julkasemiseen.
R.I.P Kujan letti

Helmi-maaliskuu oli todella sekavaa aikaa. Aloin lenkkeileen ja kunto alko nouseen ihan kunnolla, panostin hevosiin enemmän kun koskaan, aloin valmentautuun ja kilpaileen. Omistauduin lajilleni. Sen lisäks kävin ahkerasti pianotunneilla. Maaliskuu oli ehkä se kuukausi jollon alko ensimmäistä kertaa väsyttään ja tuleen paineita oikein kunnolla. Helmikuusta mulla ei oo paljoo muistikuvia.

Hah, sweet huhti-toukokuu. Huhtikuu meni jossain ihmeellisessä sumussa enkä jostain syystä siitä paljoo muista, muuta kun sen että syömisen kans oli jonkun verran ongelmia. Mutta toukokuu oli koko vuoden kiistatta paras kuukausi, täynnä onnee ja lentelihän niitä pinkkejä pilviä vähän taivaallakin :´) Ensimmäinen kunnon parisuhde ja kaikki mni ihan perushyvin, alko se suklaakin maistuun pitkän tauon jälkeen.

Touko-kesäkuun vaihde oli vähän sekavaa aikaa, varsinkin kesäkuun puolella. Jotenkin asiat alko meneen solmuun ja se ihastumisen hetkellinen rimu alko tuntuun enemmänkin taakalta. Hevosleirillä tuli käytyä, 10-15.6, oli aivan paras porukka ja samalla porukalla samaan paikkaan ens vuonnakin.

No, pitihän se arvata ettei mun kohdalla mikään oo kestävää. Päivää leirin loppumisen jälkeen parisuhteelle tuli jonkun verran kivulias loppu, ja siihen se riemu sitten loppukin. Alotin bloggaamisen uudestaan ja aloin meikkaan uudelleen jonkun verran pitkän tauon jälkeen. Vähän synkempi tyyli alko kiinnostaa ja hiuksia tuli värjäiltyä melkein pakkomielteisyyteen asti.

No alkohan pikkuhiljaa kaikki siitä sitten järjestyynkin. Tai no, tutut syömisongelmat palas kuviohin, ja mun tukiverkko perustu yhdestä ihmisestä, mutta oon edelleen erittäin kiitollinen tälle jätkälle siitä että se piti mut pinnalla. Kaikki alko pikkuhiljaa oleen helpompaa kun oli joku jolle puhua. Never forget :´)

Kunnes sitten tuli elokuu. Elokuu, elokuu, sumuinen kuukausi. En olis ikinä voinut arvata että mikään voi sattua niin paljoo, mutta se oli ihan oikeeta kipua kun menin aamulla kattoon ponia ja se makas maassa, kaula kylmänä ja katse lasittuneena.

Elo-syyskuu oli mun elämän rankinta aikaa. Uuuden hevosen ettimisessä ei ollu paljoo hohtoo, yritin vaan hymyillä kun joku tuttu löysi varteenotettavan vaihtoehdon. "unohdin" syödä, paino tippu aika hurjaa vauhtia. Olin ihan sekasin: Musiikkimaku vaihtuu kerta heitolla raskaampaan ja meikkaamisesta alko tuleen lähes pakkomielle, puhumattakaan liikkumisesta. Olin hukassa, ja tuntu niinkun elämä vaan valuis käsistä pois.

Kunnes sitten löyty tällänen kaunokainen taloon. Olin edelleen ihan sairaan väsyny ja melkein vois sanoo jo että masentunu, mutta oli ainakin jotain tekemistä. LaaLaa on yks niistä merkittävistä tekijöistä jotka sai ja saa edelleen mut paremmalle tuulelle.

No sitten tuli se kausi, jonka voin yhdistää ihan hyvin ja hyvällä omallatunnolla, eli olkoon tän ajanjakson nimi nyt sitten vaikka loka-marras-joulukuu.
En oo oikeesti ikinä uskonu syysmasennukseen tai muuhun sellaseen, mutta nyt todellakin uskon. Väsyttää ihan sairaasti, eikä vaan fyysisesti ja tuntu ettei jaksa tehdä mitään. Marraskuussa todettiinkin sitten raudanpuutos ja aloin syömään rautabletteja. Niitä söin vaan pari viikkoo kunnes ne vaan jäi pois. Tuntuu välillä että tarvisin niitä, mutta ei tuu otettua kuitenkaan. En tiä mistä johtuu.
Nää kuukaudet oli raskaimmat, vaikeimmat mutta samalla antoisimmat koko vuoden aikana. Aloin ajattelen asioita uudesta näkökulmasta: Biisien kirjottaminen on ollut tapa marraskuusta asti, ja oon miettiny paljon enemmän. En ehkä loppujen lopuks ookkaan niin tyhmä kun luulin. Tai sit oon vaan paljon tyhmempi.

Tässäminänyt.
Eihän musta vieläkään tullu prinsessaa, ei tänäkään vuonna. Uudenvuodenlupaukseni viime vuodelta, "Oo parempi lähimmäisiäs kohtaan äläkä suutu niin helposti" meni ihan päin vittua. Jossain kohtaa tuli leikattua etuhiuksetkin ja sain addiktion hiusteni hoitamiseen. Jos vielä värjään, odotettavissa on jotein erittäin vitun omituista, kuten violettia tai sinistä.

Tähän loppuun haluisin lausua vielä kiitoksia vaikka ne onkin helvetin tylsiä ja ei kukaan niitä jaksa lukee. mutta kuitenkin.
Jenni Löytänen:
Sä oot tehny mun syksystä ja talvesta paljon värikkäämmän. Sun kaa on aina hauskaa, ja ei herranjumala, meijän läpät on joskus sitä luokkaa ettei mitään rajaa. Sä saat mut aina paremmalle tuulelle:)
Elina:
Ketään tuskin ihmettelee kuka Elina. Ja jos joku ihmettelee, niin mun ihanainen Elinani :3 Oot ollu ihan mahtava ystävä, ja ollaan lähennytty nyt aika paljon tän "talven" aikana. Oot mulle ihan hirmu tärkee vaikka joskus oonkin hankala, ja sä oot ja tuut toivottavasti oleenkin yks mun parhaista kavereista!
Jenni Sammaljoki:
Tekis mieli kirjottaa romaani siitä kuinka paljon oot auttanu mua, ja siitä että oot aina ollu mun puolella. Mutta enpäs kirjottakkaan, vaan sanon vaan koruttomasti kiitos. Vitusti.
Kuja:
Siis eivittu. Mun sanavarastossa ei oo tarpeeks sanoja millä voisin kiittää sua. Ja sitäpaitsi, mä en kiitä sua enää mistään, muahhah. Mutta oot ihan mielettömän (suo anteeksi tämä  typerä sanavalinta) muikean mahtava oravan penis!

Kiitos nyt vielä kerran kaikille teille blogin lukijoille ja muille kaikenkarvaisille otuksille ruudun toisella puolella. Mun blogin 1 vuotis synttärit on muistaakseni huhtikuussa, joten siihen asti täytyy ainakin jatkaa bloggailua säännöllisen epäsäännöllisesti.
Pitäkää oikein kiva uusi vuosi, ja toivotaan etä 2014 on kaikille teille oikein antoisa ja mukava!
♥Emmi