Mooi!
Koulunalku on lähtenyt ihan hienosti käyntiin. Tänään uudelle hepalle tehtiin ostotarkastus, ja se sai nollan, eli se on täysin kunnossa. Se on sit mun nyt.
Koulussa on ollut ihan kivaa, paitsi että sinne ei ihan aina tekis mieli raahautua. Huominen kotitalouden kaksoistunti epäilyttää, koska en pidä opettajasta. Saa nähdä onnistunko raivostuttaan sen heti ekalla oppitunnilla ;)
Oon saanu koulun alun jälkeen pari uutta kaveria, mikä on tosi yees juttu! On aina mukava tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin jos ne osottautuu näin kivoiks.
Tähän väliin pahottelut sulle, joka vilkutti mulle tänää ennen ruokailua ja unohdin vilkuttaa takasin, lupaan ryhdistäytyä! ;)
Mutta nyt tän päivän asiaan, joka on jääny vähäsen kaihertaan mua. Ihmiset tulee toivotteleen mulle jaksamisia ja näin, ja se on kiva. Mutta sitten jotkut tulee puhuun mulle et "Mikset syö? Oot ihan sika laiha! Sun pitäis syödä enemmän!". Valitan rakkaat, se ei vaikuta. Mä syön kyllä, ja kuten tänään jo tuumasin eräälle ihmiselle: Olisin kuollut jo jos en söis.
Mutta ei siinä vielä mitään. Te pikkuihmiset, jotka selitätte toisille ihmisille että "Emmi ei syö mitään!" niin mitäs nyt tähän sanois. Tekö tunnette mut niin hyvin? Oottekote tosiaan koko vuorokauden mun vierellä niin, että voisitte sanoo etten syö mitään? Ette taida olla.
En tarkota että musta ei saisi huolehtia. Mutta loppujen lopuks, tää taistelu on mä vastaan mä, eikä kukaan pysty vaikuttaan siihen. Ja tällä hetkellä en halua edes ajatella itteeni, koska mulla on yks kaveri joka saattaa tarvita apua oikeesti. Ja sitä mä sille tarjoon.
Ja mikä on mun mielestä ihan maailman hienoin asia, on se, että ihmiset on mun blogin takia tullu puhuun mulle omista huolistaa ja muutenkin. Se on ihan supermegamahtavaa että muhun luotetaan! Kiitos teille kaikille jotka ootte uskaltanu tulla puhuun mulle, vaikka oonkin monien mielestä vähän angstisen näkönen ja en oo kovin tunnettu.
Tänään on ollut itseasiassa ihan perushyvä päivä. LaaLaalla oli se ostotarkastus, ja jännitti ihan sairaasti. Se tarkottaa sitä, että jos eläinlääkäri löytää siitä vikaa, niin se lähtee takasin. Onneks ei löytyny, se jää sit mulle, toivottavasti ikuisiks ajoiks! Mutta kukaan missään ei vois rakastaa sitä enempää kun mä, ja aijon pitää siitä kiinni :)
Mutta nyt viel kaikille teille jotka tuutte puhuun mulle huolistanne tai mun blogista tai muuten, niin kiitoos! Ootte kaikki mahtavia, teihin en kyllästy koskaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti