Mooi!
Elli, mun kummien tyttö on siis meillä. Mennään lauantaina ehkä Tampereelle, tulee varmaan ihan kivaa. Jos nyt ylipäänsä mennään.
Ponin lihas- ja verinäytteiden tulokset tuli tänään. Lihasarvojen piti olla numerona 1000, ja ne oli 100 000. Eli toisin sanoen ponilla on lannehalvaus, eli sen pitäis käytännössä katsoen olla täysin halvaantunut. Se kävelee silti??? Kummallista. Mutta josatain kohtaa se on halvaantunu, saa nähdä miten käy sen kisaponin tulevaisuuden kans.
Siinä olikin tän päivän kuulumisosuus. Mutta nyt sitten siihen asiaan, josta mä kirjotan tänään vähän enemmän. Ja se on asia, jonka kaikki on kokenut joskus.
Sulla on kaveri, kivakin sellanen. Sä puhut sille päivittäin ja tuutte hyvin juttuun sunmuuta, mutta sitten käy legendaariset: Kuulet että se on sanonu sun kaverille että "Hiukan se on ärsytttävä, puhuu koko ajan" tai muuta tällästä.
Se satuttaa ihmiset! Luulee että joku on kaveri, ja sit se sanoo jotain tollasta. Eikä sit oikein uskalla puhua enää mitään sille, koska ei haluu olla ärsyttävä.
Kun ite joutuu tähän tilanteeseen, niin eka pohdinta ainakin mulla on: "Jahas, mitäs helvettiä mä nyt teen, suuttuukse jos puhun sille? Kertookse ne jutut eteenpäi mitä oon puhunu sille?"
Rakkaat lukijat, taidan olla eksyksissä pimeässä. Ja lamppu hajos kauan sitten.
Aika monta asiaa mietittävänä samaan aikaan. Mutta onneks tänäänkin nähtiin Ellin kans muita kavereita, ja sai hetken tuulettaa ajatuksia. Joskus tuntuu et voisin ripustaa aivoni pyykkinarulle tuulettuun pariks tunniks, kaikki olis selkeempää. Mutta valitettavasti, rakas lapsi, elämä ei ole satukirjasta otettua unelmaa. Joskus on vaikeaa.
Pitää vaan järjestää asia kerrallaan. Jos sen kaverin kans sais sovittua, olis ihan kiva. Mut en aijo puuttua asiaan jos se ei halua.
Sitten on näitä suurempia asioita, joista oon aiemmin kirjottanut. Kai se on ohimenevää? En enää tiiä mistään mitään.
Mutta yrittäkää te pysyä "pinnalla"
♥Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti